The Chairman's Waltz

Se on nyt ihan oikeasti viimeinen kokonainen päivä ja yö täällä. Hyi hyi. En haluais ajatella. Vasta kun aloin tutustua kaikkiin asuntolan ihaniin ihmisiin, niin nyt niille pitääkin jo sanoa heippa vaan ja soitellaan. 

Sitä puheenollen en ole muistanut postata viime maanantailta kuvia, joten tässä ne nyt on:

Että sellaista. Vähän kummallinen olo nyt, kun saan vihdoin valmiiksi kolmen vuoden taistelun ja ei tarvitse palata siihen enää. Pitkä tie, ei voi muuta sanoa. Ehkä hivenen häiritsevää jatko-opiskella sitten niin paljon nuorempien kanssa, mutta olen helvetin iloinen että tähänkin asti päästiin miltei ehjänä.

Nyt jää nämä opiston valot taakse, enkä tiedä pitäiskö huokaista helpotuksesta vai tuleeko mun sittenkin ikävä täällä olemista. Ehkä ei tule. Tai sitten tulee. Tällä hetkellä en voi millään tietää. Huomenna pukeudutaan hienosti ja lähdetään juomaan. Niinhän se aina menee. Paitsi en ole yhtään varma mitä itse teen huomenna. Sen näkee kai sitten.