sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Face To Face With The Man Who Sold The World



Heipä hei laiskuuden maailmasta.

Okei, en ole kirjoittanut sitten kesäloman. Ei ole muistanut ja ei ehkä innostusta niin löydy kun ei kukaan oikein kerran luekaan tätä.

Eilen tultiin Oulusta. Oli jotenkin helvetin hieno viikonloppu, kun kerrankin oli juomatta jos paria saunajuomaa ei lasketa. Mietin lauantaiaamuna että mikä kumman tunne mulla on, semmonen lämpönen ja pullantuoksunen olotila. Tajusin hetken päästä että se oli se joulutunne, se kun kaikki on niin seesteistä ja hyvää. En meinannu aluksi tunnistaa sitä tunnetta, koska ei sellaista ole mulla ollut edes silloin jouluisin moniin vuosiin. Mutta lauantaiaamuna mä olin hiton onnellinen ja olisin voinut jäädä siihen iäisyydeksi. 


Taijan ja Samulin asunto on niin mukava. Ne verhot on jotain rakkautta. Oli ihana herätä aamulla siihen kun rakas kuorsaa vieressä ja 3v Leo päästää suustaan lentäviä lauseita siitä sun tästä. Paras viikonloppu aikoihin. Kerrankin ei tullut juotua kun merikarhu eikä tarvinnut huolehtia siitä, että Teemu pysyy hengissä. Sai olla rentona ja nauttia.

P.S. jos ootte koskaan Oulussa päin, niin suosittelen yhtä intialaisravintolaa lämmöllä! Ei muuten löydy tuollaista palvelua ihan joka nurkan takaa!

tiistai 3. heinäkuuta 2012

One Night To Be Confused

Minä tuola hei.


En ole lisännyt uutta tekstiä anteeksiantamattoman pitkään aikaan, mutta hei, olenhan minäkin vain unohtavainen ihminen. 


Tässä on ollut vähän kaikkea ja niistä ei kaikesta jaksa edes kirjoittaakaan. Oli Haku Päällä ja Prövääns (Provinssirock) ja Juhannus ja Hämeenkyrön mökkireissu opiston kameleiden kanssa ja kaikkea muuta yhtä hassunhauskaa. Ja koko ajan menossa kun samalla koko ajan laiskottelen ja lojun ympäri huoneita. Vaikeaa, mutta helppo toteuttaa. Vai mitensenytoli.


Olen iloinen. Aloitetaan siitä. Olen iloinen enkä ole käynyt psykologikäynneillä enää pariin vuoteen, ja kaikki on pään sisällä melkolailla koossa. Tänään sain kuitenkin herätä puhelimeni soitantaan kun tuli puhelu Seinäjoen nuorisopsykalta. "Teillä on vielä lähete tänne auki". Jaa. Olenhan ajatellut jo kauemman aikaa että voisin mennä uusille käynneille vain mielenkiinnosta tutkailemaan onko pääni sisällä minkälaista nykypäivinä. Painotan siis että olen iloinen ja onnellinen. Joten mitään ongelmaa ei siis ole minkä johdosta menisin, ihan vain.... päivittääkseni. Niin sen kai voisi sanoa. 




Puoliunessa olen kuitenkin paviaani. Vastasin vain "Viime käynnistä on jo ikuisuus". Genius. "Laitetaanko uusia tapaamisia?" kysyy vanhan mummelin kuuloinen täti puhelinlangan Seinäjoella sijaitsevasta päästä. "Ei, sulkekaa se lähete vaan". Olenpas viisas. Sinne meni siis mahdollisuus päivittää pääkoppani tila. Noh, se nyt olisi ollut muutenkin sellainen muutenvaan-tapaus, joten no can do.


En ole kirjoitellut mitään uniani tai tarinoitani ylös pitkiin aikoihin, josta siis johtuu myös sivublogini päivittämättömyys(?). En sen kummemmin ole piirrellytkään, vaikka aina tuleekin kamala hinku piirtää kun selailen Erikan luonnosvihkosia. Erika on kamalan taitava piirtämään ja olen ihan varma että siitä tulee vielä jonakin päivänä jotakin. Aivan taatusti tulee.


Olisinpa hyvä tekemään "kynsitaidetta". Nuo olisi aika suloiset.


Tähän päätän nyt sillä elokuva kutsuu ja en keksi kirjoitettavaa. Juon iloisesti jekkupatterin loppuun ja nam nam. Kiitos. Hei.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

There's A Tear In The Fabric Of Your Favorite Dress

Koska olen ollut liian kiireinen ja uninen kirjoittamaan tai lisäämään mitään tänne näin loman tultua, tässä vähän uutta ja paljon kuvatuksia (joskin ei itse kuvaamiani).


Tässä siis kuvia asioista jotka tuntuu pakottavalta saada.


Korsetit on nam


Ollapa rikas. No, aina voi haaveilla.

Olen tällä hetkellä Tiian luona. Olen kamalan väsynyt ja on hirveä nälkä. Teemu hakee jossain vaiheessa kun on saanut CV:nsä valmiiksi. Provinssi vei kyllä kaikki voimat, mutta huomenna silti olisi tarkoituksena matkata kohti Kauhajokea Emman juhliin. Mistäköhän vain saisin rahaa...

Provinssista joku toinen päivä tänne kirjoittelen, sillä olen yhä vain liian väsynyt oikein mihinkään.

P.S. Teemu oli kultainen ja valutti meille kuuman kylvyn heti kun päästiin Provinssissa vietetyn telttailuviikonlopun jälkeen maanantaina kotiin. Ja aivan kuin kylpy ei olisi ollut tarpeeksi ihanaa, sain kylvyssä lilluessani vielä samalla selkä- ja jalkahieronnankin :)












tiistai 5. kesäkuuta 2012

On Jossain Kesä


Ei oikein oo tullut kirjoiteltua loman alettua. Meinasin perjantaina kirjoittaa viimeisen postaukseni opiston kämpältä, mutta netti oli kusipäämulkku eikä toiminut. Nyt ei sitten muista edes mitä kaikkea on tapahtunut.

Perjantaina oli siis kevätjuhla ja lopullinen opistopäivä. Yritin miehekkäästi olla itkemättä. Ei onnistunut. Juhlan aikana - ei kyyneliä. Pakatessa - ei kyyneliä. Mutta sitten menin Emman ja Josen kämpälle ja heti ovesta tultua Jose on keitiiössä itkut silmissään ja tuli halaamaan eikä siinä sitten oikein muuta voinut. Itkuhan siinä tuli. Oli outoa tunne, ei tuntunut siltä että 'nyt en enää tuu tänne', enemmänkin siltä että olisi vain viikon loma ja pian me oltaisiin kaikki taas pop/jazz-tiloissa katsomassa tykiltä elokuvia. Vittumaista kun alkaa hiljalleen ymmärtää ettei niin käy. Sinne ei mennä enää takaisin. En tule astumaan niihin huoneisiin enää ainakaan lähiaikoina. Pirullista.

Perjantaina kaiken sen masentavan lähdön jälkeen saavuin kotiin. Vaihdoin vaatteet ja suunnittelin että mitä tekisi. Tylsältä vaikutti. Teemu ilmoitti yksioikoisesti menevänsä juhlimaan Nismon valmistumista. Sanaakaan ei mainittu mun 'vaivaisesta' saavutuksestani. Hain kuitenkin kaupasta alkoholipitoisia juomia ja tupakkaa. Varmuuden vuoksi. 

Kaupasta menin Erikan kautta Jenskulle ja värjäiltiin siinä Jenskun hiukset. Kesti helvetin kauan niin pitkillä hiuksilla. Mutta ihan kivat tuli. Sen jälkeen meikkailin Jenskun ja laitoin vielä sen hiuksetkin. Se oli ihan kivaa naisellista tekemistä vaihteluksi. 

Korkkasin sitten vittuunnuksissani. Lähdin loppujen lopuksi muiden mukana Kauhajoelle. Paska reissu, tulipa tehtyä. Olin vanhan luokkalaiseni, Jaakon, seurassa koko illan. Tie johti muiden päätöksestä jonkun kotikemuihin ja mentiin virran mukana sinne. Ei jeesus. Meillä olisi ollut varmaan hauksempaa ojan pohjallakin sammuneena.

Se paikka oli täynnä jotain teinipilluja. Jumala mitä meininkiä. Tytöt puhutteli toisiaan horoiksi ja lutkiksi ja pojat oli siellä vain muodon vuoksi että saisivat kiksautettua jotakin niistä aivotyhjiöistä. Lähdettiin aika nopeaan siis Jaskan kanssa ja loppuyöstä oltiin Krouvin edessä laulamassa Hevisaurusta muunnelluilla sukupuolitauti-lyriikoilla. 

Aamulla oli suuntana Parkano ja serkkupojan yo-juhlat. Ei kyllä lainkaan huvittanut olla sukuloimassa tai katsomassa tuntemattomia vanhuksia, mutta menin silti. Matkan luin kokonaan Falimua ja meinasin nukahtaa loppumetreillä päämäärästä. Se ei kuitenkaan ollut niin tylsää kun keskustelin siellä lähinnä Marin, Teron ja tietenkin veljeni, Nikon, kanssa. Ruoka oli hyvää ja huomasin että en enää kavahda riisiä. 

Illalla lähdettiin Erikan kanssa Kauhajoelle. Oli melko kuivaa ja mentiin nukkumaan aikaisin Sampan kämpille. Seuraavana päivänä meinasin lähteäå kotiin, mutta Tiia pyysi jäämään kun sekin oli tulossa, joten jäin. Ilta eteni ensin vähän hitaasti, mutta meille tuli omaa hauskaa ja sen jälkeen olikin ihan mukavaa. Käytiin saunomassa ja vaikka ilta loppuikin vähän lyhyeen niin jäi hyvä olo kun meni nukkumaan. Aamulla pelattiin Little Big Planetia ja bongattiin lintuja partsilta. Uskokaa tai älkää.

Illalla suuntana oli Tiian koti Erikan kanssa. Korkkasin melko nopeasti ja Crowmoor-tölkit hupeni huomaamatta. Siirryin Tiian tarjoamaan valkoviiniin joka oli mmmherkkua. Saunottiin ja pelattiin tietokoneella ja keskusteltiin vähän kaikesta. Oli pitkästä aikaa mahtavaa viettää aikaa Tiiankin kanssa. Se jotenkin toi mieleen helpot ja aivottomat ajat ja se sai taas tosi hyvän fiiliksen aikaiseksi. Teemu tuli hakemaan sitten yöksi ja nukahdin sen viereen tyytyväisenä. 

Tänä aamuna heräsin Teemun järjettömän ärsyttävään herätyskelloon. Mumisin että minne se oli menossa ja muistin että sillä oli Seinäjoella haastattelu. Jäin nukkumaan vähän välinpitämättömänä siitä että olisin voinut ehkä itsekin kerrankin herätä ajoissa. Kun heräsin seuraavan kerran, Teemu oli jo palannut ja se tuli tyytyväistä viereeni köllöttelemään. Nousin lopullisesti joskus puoli kolmen aikaan. 

Melkein seitsemään asti en tehnyt oikeastaan muuta kuin luin taas Falimua ja tupakoin. Poikkeuksena se, että syötiin ja katsottiin Game Of Thronesin uusin jakso siinä välissä. Tiia soitteli ja päätettiin että menen sinne vähän pelailemaan ja köllöttelemään huvikseen. Yritin pelata Amnesiaa mutta eihän siitä mitään tullut. Oli mukava ilta taas. 

Nyt ajattelin syödä jotain ja mennä joko samantien nukkumaan (hetken Falimun jälkeen) tai sitten käsken Teemun etsiä jonkun elokuvan ja sen jälkeen unten maille. Tälläinen kuitenkin tämä postaus. Ei mitään tähdellistä, mutta jotain kumminkin.

Ja lopuksi kuva kissasta joka on jumissa paahtoleivässä.

P.S.: Se näyttää Teemulta joka suojautuu aamutupakalle päästä varpaisiin peittoon.

torstai 31. toukokuuta 2012

The Chairman's Waltz

Se on nyt ihan oikeasti viimeinen kokonainen päivä ja yö täällä. Hyi hyi. En haluais ajatella. Vasta kun aloin tutustua kaikkiin asuntolan ihaniin ihmisiin, niin nyt niille pitääkin jo sanoa heippa vaan ja soitellaan. 

Sitä puheenollen en ole muistanut postata viime maanantailta kuvia, joten tässä ne nyt on:























Että sellaista. Vähän kummallinen olo nyt, kun saan vihdoin valmiiksi kolmen vuoden taistelun ja ei tarvitse palata siihen enää. Pitkä tie, ei voi muuta sanoa. Ehkä hivenen häiritsevää jatko-opiskella sitten niin paljon nuorempien kanssa, mutta olen helvetin iloinen että tähänkin asti päästiin miltei ehjänä.



Nyt jää nämä opiston valot taakse, enkä tiedä pitäiskö huokaista helpotuksesta vai tuleeko mun sittenkin ikävä täällä olemista. Ehkä ei tule. Tai sitten tulee. Tällä hetkellä en voi millään tietää. Huomenna pukeudutaan hienosti ja lähdetään juomaan. Niinhän se aina menee. Paitsi en ole yhtään varma mitä itse teen huomenna. Sen näkee kai sitten.

tiistai 29. toukokuuta 2012

It's Only Tuesday

Voihan nyt, unohdin muistikortinlukijan Kurikkaan, joten en saa nyt upattua niitä mökkikuvia tänne.. Pitäisi muutenkin äästä käymään kotona mutta milläs menen? Luudallako lennän?
 Ei kai auta.. 

Noh, viimeinen viikko. Hui. On niin kamalan nopeasti mennyt aika ja toisaalta niin kamalan hitaasti. En jaksaisi edes miettiä kaikkea tätä tavaran riuhtomista pois. Siinä on ihan kamala urakka vaikka täällä ei edes paljon tavaraa loppujen lopuksi ole. Ja seinät pitää riisua kaikista kuvista. Tämä on varmaan ihan hirvittävän tyhjän näköinen paikka kun ne otetaan alas. Hyi mikä ajatus.


Mulla on ollut jo monta viikkoa sellainen olo, että haluaisin vain istua jonkun (enkä vain jonkun, lähinnä Teemun) kyydissä autossa jossain ison kaupungin kaduilla kaikissa niissä valoissa ja vain ajella. Se olis jotain älyttömän hienoa. Niin että kaduilla ei näy kuin kaksi tai kolme autoa. Ei tarvisi odottaa liikennevaloissa. Sellainen ajatus on pyörinyt mun päässäi jo hyvän aikaa, enkä saa sitä pois millään. Sielu huutaa jotain tuollaista!

+ Näin todella ahdistavaa ja inhottavaa painajaista toissayönä. Purskahdin vain itkuun samantien kun heräsin siitä. Olin ihan helvetin onnellinen että Teemu oli siinä, ja niin se piteli mua kärsivällisenä kun yritin rauhoittua. Onneksi mulla on sellainen ihminen kuin Teemu. Olisin varmaan täysin hukassa ilman. Oon ihan helvetin onnellinen. Kaikki ongelmat katoaa silmänräpäyksessä kun näen Teemun.

 Onpas taas siirappista. Syyttäkää Teemua. 

perjantai 25. toukokuuta 2012

Catgroove

Pikapostaus. 

Ollaan piakkoin lähdössä mökkielämään viikonlopuksi isolla porukalla Parkanoon. On aika kesäfiilikset ja ihan hyvä päivä ollut näin yleisesti. 

Ihana SÄÄ! Aurinko paistaa ja on ihanan kuuma. Tätä kaipasinkin. Ja tajusin että pitää investoida sandaaleihin. En omista yhtään. Vitta.

Nyt pojat (Niko ja Teemu) tuli tuohon venailemaan, että pitänee kai tehdä oikein minipostaus tästäkin. Sunnuntaina lisää.